Kuka lohduttais, kun itkettää?
Kuka auttaa vois, kun paha olla on?
Mistä levon saa, kun uuvuttaa?
Kuka kuulee huutajaa?
Tyhjää kaikkialla vain, turhaa
vastausta hain.
En nähdä voi kauneutta,
en haistaa elämän kylläisyyttä.
Kuin olisin pieni ja hauras,
joka kuihtuu pois. Mitä on
elämän mielekkyys? Mitä
ihmisten sanat? Turhaa ne
kait on?!
Nostaisin pään ja katsoisin
silmiin. Sellaisiin, jotka katsoo
takaisin. Antaa voimaa jaksaa
eteen päin. Missä on se katse?
Kuka katsoo takaisin? Missä
on se suola, joka maustaa elämän?
Hiljaa kuiskaan, hiljaa huudan,
kuitenkin ääni kuihtuu pois.
Vain kyyneleet jää ja odotus katseeseen...
4 kommenttia:
Haleja. Ja jatkokommentiksi toisaalle jättämääsi viestiin, että se, miten minä näen sinun työtäsi tekevän ja siihen suhtautuvan, on positiivista.
Ooksä vielä olemassa? Toivottavasti!
Tää haastaa sen blogissaan outoilemaan.
Haastan sinut tekemään blogiisi Lempiruoat TOP 10 listan :D
Lähetä kommentti