No huh huh! Enpä ole ajatellut kovinkaan hirveästi blogia pitää mutta ehkä se tässä kaiken sivussa menee... Se on sitten sunnutai ja pyhä päivä. Tai toisilla työpäivä niin kuin eilenkin. Kävimme arvon työtoverin kanssa Helsingissä retkellä ryhmän kanssa ja vierailimme lähetysmuseossa. Olihan se ihan kiva reissu tai mulla oli ainakin oikein hauskaa! Taidan kohta saada ihmisten silmissä aivan pipipään maineen mutta välikös sillä.. Joo, tänään oli sitten aivan hillittömän tervainen olo jollakin lailla. Onko sitten väsymystä vai stressiä, ken tietäis.

En ole jaksanu edes kovin sosiaalinen olla ja sen seurauksena on ajatuksellinen kierre valmis. Aluksi tuntuu, ettei jaksa lähteä ihmisten ilmoille töiden jälkeen; sitten tulee ahdistus, kun ei ketään näe; ja kolmanneksi iskee katkeruus omasta sosiaalittomuudesta. Lähdin siis hoitamaan olotilaani pitkälle lenkille kuuden jälkeen ja vielä lisäksi otin myöhemmin neuleen käteen värkättäväksi. Toisin sanoen työtä lukuunottamatta varsin epäsosiaalinen päivä. Sitten kuitenkin kaipasin niitä ihmisiä vaikka en jaksanutkaan lähteä ettimään ketään tai soittaa kellenkään. No, langat ja puikot on oikein hyvää seuraa... Ehkä... Mutta ei niitä voi halata...

Ulkona tuulee niin, että meinaa ikkunat ja parveke lähteä mukaan, hirvittää!!!